Teki mieli lättyjä.
En nykyään koskaan tee lättyjä, joissa ei ole juurta.
Juurilätyt ovat vain niin paljon parempia kuin lätyt ilman juurta. Ja tokihan vilja sulaa paremmin, kun mukana on juurta. Mutta nyt oli sellainen tilanne, että juuret olivat kortilla.
Jääkaapista ei löytynyt jämäjuuriastiaa.
Toisinaan siellä on joku purkki, johon olen kerännyt juuren jämiä, joita on syystä tai toisesta jäänyt, kun olenkin leiponut vähemmän kuin alunperin ajattelin, tai tehnyt juurta enemmän, kuin olisi ollut tarpeen. Näitä jämiä voi kaataa yksi toisensa jälkeen johonkin purkkiin tai vaikka tyhjään maitotölkkiin. Niille ei tehdä yhtään mitään eikä niitä sekoitella tai hoivata millään tavalla. Sitten kun iskee lättyjenhimo tai on löytänyt jonkun kivan reseptin, jossa aineksena lukee "jämäjuurta", ei kun ottamaan varastosta!
Mutta tällaista juurikoostetta ei siis jääkaapista löytynyt. Jatkoin jääkaapin tutkimista ja löysin kuin löysinkin kaapin perältä yhden purkin, jossa oli ihan reilusti melko tuoreen näköistä juurta. Mitä tarkoitan tuoreen näköisellä juurella? No ensinnäkin olin laittanut juuren jääkaappiin puolen litran lasisessa mittakannussa, jota yleensä käytän juuren valmisteluun taikinaa varten. Koska siinä ei ole kantta, teen siitä (lähes) ilmatiiviin lateksihanskan avulla. Tällä tavalla en säilö emojuurta.
Hetkinen, nyt mainittiin "emojuuri". Mikäs se sitten on? Palaan tähän aivan pian. Käsitelläänpä ensin loppuun "tuoreen näköinen juuri". Kuten jo kerroin, säilytystapa kertoi minulle, että kyseessä ei ollut emojuuri tai jämäjuuri, vaan juuri jonka tarkoitus oli ollut päätyä taikinaan. Mutta siellä se vain jääkaapin nurkassa törötti edelleen. Vaikka juuri oli ollut jääkaapissa muutaman päivän ajan, sen väri oli raikkaan kermainen (vehnäjuuri siis) ja lasipurkin reunan läpi näkyi selvästi kuplia. Juuren päälle ei ollut kertynyt nestettä, kuten pidemmässä säilytyksessä olevaan juureen yleensä tulee. Vaikka juuri näennäisesti näytti "virkeältä", ei se enää leivontakunnossa ollut.
Milläs nimellä tällaista juurta sitten pitäisi kutsua?
Ei nimellä ole väliä. Käyttötapa ratkaisee ja määrittelee, mikä juuri on kyseessä.
- Jos juuri aktivoidaan uudelleen, siitä tulee taas aktiivista juurta ja esitaikinaa. Eli käytännössä juuri olisi kuitenkin emo, vaikka näin ei alunperin ajateltu.
- Jos juuri laitetaan lättytaikinaan, kuten tässä tapauksessa tein, voidaan puhua jämäjuuresta.
Ai niin, emojuuri meinasi unohtua.
Kun teen taikinan, ennen kuin sekoitan lopullisen taikinan, otan esitaikinasta eli virkeästä juuresta vähän juurta sivuun ja laitan sen puhtaaseen lasipurkkiin, jonka laitan jääkaappiin. Tämä emojuuri on seuraavan taikinan siemen. Se ei ole eri juuri, vaan osa juurijatkumoa.
Loppujen lopuksi laitoin lättytaikinaan inaktiivista juurta, jonka löysin jääkaapista. Olisin voinut laittaa aktiivistakin juurta. Rakenteesta ja mausta olisi tullut vähän erilainen.
Ja saiskos reseptin?
Pahoittelen, että reseptiä ei ole tarjolla, koska teen lättyjä miten sattuu. Näihin lättyihin käytin piimän jämät, aika paljon juurta, sen verran speltti- ja vehnäjauhoja, että taikina tuntui lättytaikinalta, yhden munan, vähän sulatettua voita ja ripauksen suolaa. Annoin tekeytyä puoli tuntia.
Kyllä maistui!
Jokos olet kokeillut lättyjä, vohveleita tai pannaria, joissa on juurta?
0 kommenttia